Moi kaikille! Aloitin siis nyt blogin pitämisen puhtaalta pöydältä siitä syystä, että olen lähdössä vaihto-opiskeluiden merkeissä ensi kuussa Irlantiin. Nyt siis teeman ympärillä pyörivän blogin ylläpito pitää homman simppelinä eikä sekoita aiempia kirjoittelujani.
Hieman taustaani: opiskelen Turun yliopistossa sosiologiaa, ensimmäinen virallinen vuosi takana (sitä ennen avoimen opintoja) ja nyt ennen kandia halusin lähteä maailmaa katsomaan. Arvoin kauan Leedsin, Dublinin ja Maynoothin välillä, mutta Maynooth voitti hakukohde nro.1:sen tittelin maaseutumaisuutensa ansiosta. Sitä paitsi, sieltä on todella lyhyt matka Dubliniin tuulettumaan ja aikaa viettämään heti kun pieni kaupunki alkaa olla tarpeeksi nähty!
Itse asiassa en varsinaisesti edes asu vaihtoni aikana Maynoothissa, vaan sen läheisessä pikkukaupungissa nimeltä Celbridge. Kohdeyliopistoni läheiset asunnot tuntuvat menevän joko työssäkäyville tai ainakin muille kuin opiskelijoille, joten noin sadannen turhan tiedusteluviestin jälkeen päätin hieman laajentaa hakureviiriä. Nopeasti tärppäsi huone talosta, jossa asustaa pariskunta koirineen sekä toinen opiskelija. Irlannissa on siis ihan normaalia, että isomman kämpän omistava perhe vuokraa huonettta/huoneita ulkopuolisille, sikäli äärettömän hyvä meidän vaihtareiden kannalta kun muuten asuntotarjonta olisi ihan kohtuuttoman huono. Muiden nurkissa pyöriessä pääsen myös helpommalla, kun huone on kalustettu ja vuokraan kuuluu yhden päivittäisen aterian lisäksi netti, petivaatteet sekä pyyhkeet. Ihan kuin muuttaisi kotiin taas, jeij! Stressi helpotti kummasti, sillä pelkäsin hiljaisena suomalaisena joutuvani useiden muiden tapaan muuttamaan samaan huoneeseen jonkun toisen kanssa. Tuostahan olisi tullut ihan katastrofi, minä ja joku ylisosiaalinen espanjalainen samassa tilassa melkein 24/7...
Mitä tiedän Irlannista ja irlantilaisista ennen lähtöäni? Maa on kuvista päätellen juuri omaan esteettiseen silmääni äärettömän kaunis vanhoine linnoineen ja vihreine nummineen. Guinnes on kansallisjuoma, jota en varmasti opi koskaan juomaan. Sää on omapäisen vaihteleva ja sateinen, tuuli kylmä. Irlantilaiset ovat helposti lähestyttäviä ja tuttavallisen leppoisia sekä heidän huumorinsa omantakeisen ilkeä. Urheilu on tärkeää ajanvietettä (voi ei..). En siis juurikaan ole ladattu odotuksilla ennen lähtöäni, mikä toisaalta tekee lähtemisen huomattavasti helpommaksi kuin esimerkiksi Britteihin - ei kuvittele tietävänsä ja sitten lopulta ei tiedäkään.
Seuraavalla kerralla alan pohtia sitä, mitä pakkaan nyssäköihini lähtöä edeltävänä iltana (ja hieman aiemmin, koska minussa on kontrollifriikin vikaa) ja tuskailen sitä, miten vähällä määrällä erilaisia vaatteita tuo reilu kolme kuukautta on tultava toimeen. Kuulemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti