Joulun odotus Irlannissa

Lempijuhlani on joulu ja se saakin mieleni paikoin hieman mustaksi näin toisessa maassa oleskellessa. Olen tottunut ripustelemaan ensimmäiset joulukoristeeni esille suunnilleen heti joulukuulle tullessa, samaan syssyyn jouluvalot saapuvat noihin aikoihin. Täällä ei tietystikään ole saatavilla noita tuttuja omia koristeitani, vaikka talon väki omat koristeet pari päivää sitten esille ottivatkin. Mutta ne värit ovat jotain suomalaiseen makuun ei-jouluista: pinkkiä ja violettia :D

Muutenkin tuntuu että täällä joulu on selvästi amerikkalaisempi ja kaupallisempi kuin Suomessa. Kaupungilla kulkiessa on jo kauan nähnyt runsaasti joulukoristeita, joissa ei ole muovia säästelty. Melko rauhallisiin koristuksiin tottuneelle tämänkaltainen yltäkylläisyys on tuttu lähinnä elokuvista...Mutta kukin tyylillään.

Poikakaverini tutustui täällä käydessään Jamesonin tehtaaseen, jossa joulukuusikin oli irlantilaisille sopivasti viskistä tehty.

Täällä joulukausi tuntui alkavan heti Halloweenin loputtua, eli oikeastaan marraskuulle tultaessa. Mutta varsinaisen joulunodotuksen irlantilaisilla aikaansaa perinteinen koko perheen ohjelma Late Late Toy Show, joka esitettiin tänä vuonna viime perjantaina. Sinä päivänä kuulema perheet kokoontuvat yhteen herkuttelemaan ja koristelevat kotinsa jouluun, moni ottaa kuulema kuusenkin jo sisälle. Ohjelma on minun silmissäni lähinnä parituntinen lelulamainos: juontaja pyytää studiossa lapsia esittelemään markkinoilla jouluna olevia leluja, ja kertomaan tykkäävätkö he niistä (jokainen tykkää tietysti kaikista). Välillä lapset esittävät musiikkia ja tanssivat. Ymmärrän että tuo perinteenä varmasti luo joulutunnelmaa, mutta tottumattomalle oli kyllä mielenkiintoinen kokemus... :)

Dublinissa hillityn tyylikäs joulukuusi, tykkäsin itse kovasti tuosta harmaaneulaisen kuusen ja punaisen valosarjan yhdistelmästä. Yllätyin miten vähäelkeinen tämä oli!

Raahasin kotona käydessä tänne perinteisen suklaisen joulukalenterin siinä pelossa, ettei niitä täältä saa :D tulihan niitä sitten lopulta, mutta marraskuun alussa täällä oli saatavilla vain kaikenmaailman kimaltavia härsäkkeitä, joihin suomalainen ei todellakaan ole tottunut. Lisäksi omaa joulumieltäni kohottaa tarkasti varjelemani joulusuklaalevy, jonka äitini toi minulle täällä käydessään - syön siitä palasen silloin tällöin, koska haluan varjella sitä ihanuutta mahdollisimman pitkälle! Paikallinenkin suklaa on toki hyvää, mutta minulle Fazerin joululevy on se ykkönen. Myös supersuosikkini Tonttu Toljanteri näkyy onneksi Areenan kautta myös ulkomaille, aivan ihana!

Mitä eniten kaipaan tällä hetkellä Suomesta joulukuuhuni, on lumi. Minulle joulu ei tule ilman lunta, joten etenkin nyt runsaslumisena joulukuuna täkäläinen vihreys on vaan jotenkin masentavaa. Ankean harmaa ja kalsea eteläsuomalainen joulukuukin kelpaisi vihreyden tilalle :D Varasin lennot kotiin 19. päivälle, joten ehdin onneksi fiilistellä joulua jo ennen itse h-hetkeä useamman päivän ajan!

Tosiaan, kuten tuossa jo vilahtelikin, minulla oli täällä vieraina vuoronperään vanhempani sekä poikaystäväni. Viimein pääsin oikein turistiksi Dubliniin ja söin sen kuuluisan irlantilaisen aamupalankin.

Kokonaisuutena yllättävän hyvä aamupala, olin odottanut ähkyä ja tuhtia oloa tuon annoksen jälkeen. Mutta satunnaisena herkutteluaamupalana oikein mukava. En itse kuulu lainkaan niihin, jotka väittävät tyytyvänsä aamuisin johonkin pahaan vihreään teehen, vihannessmoothieen ja näkkäriin avokadolla (yäk). Toisaalta nämä hieman täyttävämmät aamupalat menevät myös hieman yli oman makuni :) Tässä annoksessa kaikki oli hyvää, paitsi tuo mustanmakkarantapainen sisälsi jostain syystä hillittömästi siihen sopimatonta maustetta (neilikkaa?), joka pilasi muuten hyvän makkaran. Lienee sekin ihan tottumiskysymys, mutta mieluiten syön makkarani ilman voimakkaita maisteita.