Uusi ystäväni Irlantiin

Keskimäärinhän reput on ihan hillittömän rumia. Tänä keväänä piti ensimmäistä kertaa oikein hieraista silmiä liikuskellessa ketjumuotiliikkeissä: miten söpöjä reppuja! Kaupungilla liikkuu tätä nykyä tyttöjä niin suloisten reppujen kanssa, että tekisi mieli kysyä vähintäänkin joka toiselta, mistä on selkäkaverinsa hankkinut. Olen itse laukkujen käyttäjänä ollut kauan olka-/käsilaukkutyyppiä, mutta nyt Irlantiin lähtiessäni tuntui, että tarvitsisin todella käytännöllisen laukun joka menoon. Laukun tulisi siis olla sekä kaunis että sopia sekä kouluun että kaupungille. Koko kesän etsiskelin sitä oikeaa, mutta tässä se viimein on, tänään postilaatikkooni kolahtaneena:

Reppuni on tilattu Asokselta ja on makuuni sopivan hippi, mutta samalla aika romanttinen. Musta nyt sopii kaiken kanssa, lisäksi pidän usein joko punaista tai vihreää joten väritkin ihan nappiin. Toimitus tuli viikossa tilaamisesta, aika hyvin siis ulkomaiselta nettikaupalta! Viime lukuvuoden vedin joka paikassa samalla käsilaukullani, joka siis ei yllä olan yli. Totesin sen melko hankalaksi etenkin pyörällä liikkuessa, kun laukku on lyhyilläkin matkoilla heitettävä pyörän etukoriin (jolloin mahdolliset ruokaostokset tai muu kuljetettava eivät sinne tietenkään sovi), nyt uskon tämän pienen arjen ajansäästön tekevän elämästä hieman helpompaa - etenkin vaihdossa, jossa uusia ja hankalia juttuja lienee ihan tarpeeksi ilman hankalia kassejakin!

Etäisesti vaihtoon lähtöön liittyvää materiapuolta...

Olen jo kauan pyöritellyt mielessä uuden kynäpussukan hankintaa, vanha penaalini on oikeasti ihan ikivanha farkkuhässäkkä jostain suunnilleen 80-luvulta. Massan mukana jos menisin niin hankkisin semmoisen klipsisysteemi-Marimekon mikä kaikilla itseään kunnioittavilla yliopistotytöillä tuntuu olevan, mutta Irlantiin lähdenkin omien kätösteni tuotoksen kera:

Kangas on Ikeasta eurolla ostettu jämäpala, ihastuin tuohon kankaaseen jo aiemmin ja pohdinkin, mitä siitä tekisin. Palasta oli tarkoitus tulla kaitaliina, jollaiseksi se toki päätyi tämän lisäksi:

Tarkkasilmäisimmän huomannevatkin että tulipas tehtyä hieman vino liina, on nimittäin selvästi kapeampi toisesta päästä :D Yleensähän kun en mittaile mitään, tällä kertaa sentään käytin jopa nuppineuloja ettei mennyt ihan näppituntumalla...Mutta peitetään virhettä katseen kiinnittävillä kukilla!

Tuo kankaan kuosi kyllä nappaa muhun, meriteema toimii aina - etenkin vanhanaikaisempana purjelaivaversiona. Värikin on mukavan mukautuva ja kaikkeen sopiva, aina ei jaksa miettiä että kaikki on sävy sävyyn.

Käsityöpuolella projekteja on tiedossa vielä useampiakin, nimenomaan pussukkasaralla. Vilkkaasti blogeissakin esiintyvät karkkipaperipussukat olisivat kiva pieni joululahja sukulaisille, etenkin eräs makeanhimoinen sukulaispoikani ihastuisi varmasti...Nyt ennen vaihtoa minulla onkin vapaata melko runsaasti, joten taidan ottaa homman työn alle pikaisesti. Parastahan tässä tietysti on materiaalin hankinta, eli karkin syönti melkein kuin luvan kanssa!

Asuinkaupunkini Turku tarjoaa kaupunkilaisille kauneutta kotiin auringonkukkapeltojen muodossa, hainkin kimpullisen pöydälle. Mitähän vastaavaa osaan Irlannissa hankkia kun tekee mieli koristusta...

Mä lähden Irlantiin!

Moi kaikille! Aloitin siis nyt blogin pitämisen puhtaalta pöydältä siitä syystä, että olen lähdössä vaihto-opiskeluiden merkeissä ensi kuussa Irlantiin. Nyt siis teeman ympärillä pyörivän blogin ylläpito pitää homman simppelinä eikä sekoita aiempia kirjoittelujani.

Hieman taustaani: opiskelen Turun yliopistossa sosiologiaa, ensimmäinen virallinen vuosi takana (sitä ennen avoimen opintoja) ja nyt ennen kandia halusin lähteä maailmaa katsomaan. Arvoin kauan Leedsin, Dublinin ja Maynoothin välillä, mutta Maynooth voitti hakukohde nro.1:sen tittelin maaseutumaisuutensa ansiosta. Sitä paitsi, sieltä on todella lyhyt matka Dubliniin tuulettumaan ja aikaa viettämään heti kun pieni kaupunki alkaa olla tarpeeksi nähty!

Itse asiassa en varsinaisesti edes asu vaihtoni aikana Maynoothissa, vaan sen läheisessä pikkukaupungissa nimeltä Celbridge. Kohdeyliopistoni läheiset asunnot tuntuvat menevän joko työssäkäyville tai ainakin muille kuin opiskelijoille, joten noin sadannen turhan tiedusteluviestin jälkeen päätin hieman laajentaa hakureviiriä. Nopeasti tärppäsi huone talosta, jossa asustaa pariskunta koirineen sekä toinen opiskelija. Irlannissa on siis ihan normaalia, että isomman kämpän omistava perhe vuokraa huonettta/huoneita ulkopuolisille, sikäli äärettömän hyvä meidän vaihtareiden kannalta kun muuten asuntotarjonta olisi ihan kohtuuttoman huono. Muiden nurkissa pyöriessä pääsen myös helpommalla, kun huone on kalustettu ja vuokraan kuuluu yhden päivittäisen aterian lisäksi netti, petivaatteet sekä pyyhkeet. Ihan kuin muuttaisi kotiin taas, jeij! Stressi helpotti kummasti, sillä pelkäsin hiljaisena suomalaisena joutuvani useiden muiden tapaan muuttamaan samaan huoneeseen jonkun toisen kanssa. Tuostahan olisi tullut ihan katastrofi, minä ja joku ylisosiaalinen espanjalainen samassa tilassa melkein 24/7...

Mitä tiedän Irlannista ja irlantilaisista ennen lähtöäni? Maa on kuvista päätellen juuri omaan esteettiseen silmääni äärettömän kaunis vanhoine linnoineen ja vihreine nummineen. Guinnes on kansallisjuoma, jota en varmasti opi koskaan juomaan. Sää on omapäisen vaihteleva ja sateinen, tuuli kylmä. Irlantilaiset ovat helposti lähestyttäviä ja tuttavallisen leppoisia sekä heidän huumorinsa omantakeisen ilkeä. Urheilu on tärkeää ajanvietettä (voi ei..). En siis juurikaan ole ladattu odotuksilla ennen lähtöäni, mikä toisaalta tekee lähtemisen huomattavasti helpommaksi kuin esimerkiksi Britteihin - ei kuvittele tietävänsä ja sitten lopulta ei tiedäkään.

Seuraavalla kerralla alan pohtia sitä, mitä pakkaan nyssäköihini lähtöä edeltävänä iltana (ja hieman aiemmin, koska minussa on kontrollifriikin vikaa) ja tuskailen sitä, miten vähällä määrällä erilaisia vaatteita tuo reilu kolme kuukautta on tultava toimeen. Kuulemisiin!