Kotona jälleen

Tätä kirjoittaessani olen ollut Suomessa noin puolitoista vuorokautta, tällä hetkellä istun junassa matkalla vanhempien luo joulun viettoon. Olin kotona toissayönä niin myöhään, että pääsin nukkumaan noin neljän maissa. Lähtöpäivänä ei vältytty kyyneliltä - asioikseen kuudelta minua hyvästelemään noussut kämppikseni sai tämän aikaan. Räntääkin satoi Irlannissa juuri ennen poistumistani maasta, nähtiin tämäkin ihme sitten.

Mitä voisin sanoa, kun yksi elämäni vaiheista saapui päätökseensä? Olo on lievän haikea, mutta olen ehdottomasti tyytyväinen saavuttuani kotiin. Omassa kämpässä saan määrätä ja ainoat jaloista potkittavat ovat koira ja poikaystävä. Leivoin heti eilen, kun toisten talossa sitä ei oikein huvittanut tehdä. Laitoin kämpän joulukuntoon ja levitin koristeita joka puolelle.

Olen onnellinen, että lopulta uskalsin lähteä vaihtoon. Kokemusteni mukaan elämässä ei juuri kannata miettiä tekeekö jotain mieleen juolahtavaa, sillä useammin tekemättä jättäneet asiat ovat ne ainoat, joita lopulta katuu. Olen ollut Erasmus-vaihtari kerran elämässäni, asunut vieraassa maassa ja tullut toimeen kolme kuukautta vieraalla kielellä. Olen tutustunut ihmisiin eri maista ja voin lähteä nyt useampaan paikkaan vierailemaan tuttujen nurkkiin. Vaihtoajaltani olisin nyt halunnut tehdä joitain asioita toisin, mutta luultavasti en kuitenkaan uskaltaisi tehdä. Olisi pitänyt vastata kutsuihin useammin kyllä, mutta eihän sitä normaalissakaan arjessa tule joka kokemusta vastaan otettua.

Mikä minussa muuttui vaihdon aikana? Toivon että olisin nyt hieman rohkeampi ja avaramman maailmankuvan omistava. Muutoksia ei tietenkään huomaa vielä näin pienessä ajassa, mutta toivottavasti jotain pysyvää jäi tuolta ajalta. Toivon myös, että sisäinen kontrollifriikkini tyyntyi hieman, kun kaikkiin asioihin ei voinut vaihdossa vaikuttaa ja kaikkea ei tiennyt ennalta. Haluaisin osata ottaa asiat rennommin, irlantilaiseen tyyliin.

Tämä blogi siis hiljenee nyt, mutta jatkossa saatan tänne silti joskus ajatuksia vaihdosta tai muusta kirjoitella. Tätä lukevat ja vaihtoa harkitsevat: lähtekää, älkää miettikö liikaa.

Tenttikuulumisia - loppu häämöttää!

Nyt siis alkoivat ne kauan kaivatut (ja pelätyt) tentit ja muut loput opintosuoritukset näin loppuvuodesta loppuvuodesta. Ahkera opiskelija on tietysti tehnyt töitä koko syksyn ajan näiden hetkien varalle (köh...). Itselläni ei varsinaisia tenttejä ole ainoatakaan, vain espanjan kuuntelukoe ja välitentti. Sosiologiassa tykätään pistää vaihtarit tekemään esseitä, semmoisia luennoijasta riippuen noin 2000-3000-sanaisia. Kuulostaa paljolta, mutta aiheesta riippuen sanamäärä voi täyttyä hyvinkin nopeasti englannin pikkusanoineen :) Itselläni tuli oikein tarvetta lyhentää ekan esseen kohdalla. Palautin toisen tänään, ja vielä yksi 2000-sanainen ennenkuin ensi viikon torstaina suuntaan kohti kotimaisemia. Alkaa jo tuntua haikealta vähitellen jättää tämä kaikki taakse, mutta ainahan ihmisiin voi pitää yhteyttä ja näille seuduille palata.

Puhuinkin jo aiemmin täkäläisestä joulukoristelusta. Tupaan saapui joulukuusi ja pitipä sitä monen monta kertaa vilkaista illan aikana että onko tuo todellinen - runkoa ei tiheiden oksien seasta erota yhtään, ja koristeissa (saati niiden väreissä) ei ole yhtään säästelty. Vain latvakoriste puuttuu, kun sopivaa tähteä ei kuulema löytynyt. Innolla odotan mikä pyörivä ja vilkkuva komeus sieltä tulee...

On muuten tuhottoman kalliita nuo lennot kotiin juuri joulun alla, tottakai sesonki nostaa hintoja. Tuolla rahalla olisi jo lentänyt kauemmaksikin normaalisti, mutta eihän tuota summaa voisi paremmin käyttää kuin tulemalla jouluksi kotiin!

Joulun odotus Irlannissa

Lempijuhlani on joulu ja se saakin mieleni paikoin hieman mustaksi näin toisessa maassa oleskellessa. Olen tottunut ripustelemaan ensimmäiset joulukoristeeni esille suunnilleen heti joulukuulle tullessa, samaan syssyyn jouluvalot saapuvat noihin aikoihin. Täällä ei tietystikään ole saatavilla noita tuttuja omia koristeitani, vaikka talon väki omat koristeet pari päivää sitten esille ottivatkin. Mutta ne värit ovat jotain suomalaiseen makuun ei-jouluista: pinkkiä ja violettia :D

Muutenkin tuntuu että täällä joulu on selvästi amerikkalaisempi ja kaupallisempi kuin Suomessa. Kaupungilla kulkiessa on jo kauan nähnyt runsaasti joulukoristeita, joissa ei ole muovia säästelty. Melko rauhallisiin koristuksiin tottuneelle tämänkaltainen yltäkylläisyys on tuttu lähinnä elokuvista...Mutta kukin tyylillään.

Poikakaverini tutustui täällä käydessään Jamesonin tehtaaseen, jossa joulukuusikin oli irlantilaisille sopivasti viskistä tehty.

Täällä joulukausi tuntui alkavan heti Halloweenin loputtua, eli oikeastaan marraskuulle tultaessa. Mutta varsinaisen joulunodotuksen irlantilaisilla aikaansaa perinteinen koko perheen ohjelma Late Late Toy Show, joka esitettiin tänä vuonna viime perjantaina. Sinä päivänä kuulema perheet kokoontuvat yhteen herkuttelemaan ja koristelevat kotinsa jouluun, moni ottaa kuulema kuusenkin jo sisälle. Ohjelma on minun silmissäni lähinnä parituntinen lelulamainos: juontaja pyytää studiossa lapsia esittelemään markkinoilla jouluna olevia leluja, ja kertomaan tykkäävätkö he niistä (jokainen tykkää tietysti kaikista). Välillä lapset esittävät musiikkia ja tanssivat. Ymmärrän että tuo perinteenä varmasti luo joulutunnelmaa, mutta tottumattomalle oli kyllä mielenkiintoinen kokemus... :)

Dublinissa hillityn tyylikäs joulukuusi, tykkäsin itse kovasti tuosta harmaaneulaisen kuusen ja punaisen valosarjan yhdistelmästä. Yllätyin miten vähäelkeinen tämä oli!

Raahasin kotona käydessä tänne perinteisen suklaisen joulukalenterin siinä pelossa, ettei niitä täältä saa :D tulihan niitä sitten lopulta, mutta marraskuun alussa täällä oli saatavilla vain kaikenmaailman kimaltavia härsäkkeitä, joihin suomalainen ei todellakaan ole tottunut. Lisäksi omaa joulumieltäni kohottaa tarkasti varjelemani joulusuklaalevy, jonka äitini toi minulle täällä käydessään - syön siitä palasen silloin tällöin, koska haluan varjella sitä ihanuutta mahdollisimman pitkälle! Paikallinenkin suklaa on toki hyvää, mutta minulle Fazerin joululevy on se ykkönen. Myös supersuosikkini Tonttu Toljanteri näkyy onneksi Areenan kautta myös ulkomaille, aivan ihana!

Mitä eniten kaipaan tällä hetkellä Suomesta joulukuuhuni, on lumi. Minulle joulu ei tule ilman lunta, joten etenkin nyt runsaslumisena joulukuuna täkäläinen vihreys on vaan jotenkin masentavaa. Ankean harmaa ja kalsea eteläsuomalainen joulukuukin kelpaisi vihreyden tilalle :D Varasin lennot kotiin 19. päivälle, joten ehdin onneksi fiilistellä joulua jo ennen itse h-hetkeä useamman päivän ajan!

Tosiaan, kuten tuossa jo vilahtelikin, minulla oli täällä vieraina vuoronperään vanhempani sekä poikaystäväni. Viimein pääsin oikein turistiksi Dubliniin ja söin sen kuuluisan irlantilaisen aamupalankin.

Kokonaisuutena yllättävän hyvä aamupala, olin odottanut ähkyä ja tuhtia oloa tuon annoksen jälkeen. Mutta satunnaisena herkutteluaamupalana oikein mukava. En itse kuulu lainkaan niihin, jotka väittävät tyytyvänsä aamuisin johonkin pahaan vihreään teehen, vihannessmoothieen ja näkkäriin avokadolla (yäk). Toisaalta nämä hieman täyttävämmät aamupalat menevät myös hieman yli oman makuni :) Tässä annoksessa kaikki oli hyvää, paitsi tuo mustanmakkarantapainen sisälsi jostain syystä hillittömästi siihen sopimatonta maustetta (neilikkaa?), joka pilasi muuten hyvän makkaran. Lienee sekin ihan tottumiskysymys, mutta mieluiten syön makkarani ilman voimakkaita maisteita.